Tämän tekstin on kirjoittanut Kristian Ekström ja se on alun perin julkaistu hänen omilla sivuillaan osoitteessa www.kristianekstrom.com/

Olet ehkä joskus ollut seuraavanlaisessa tilanteessa. On kiire, printteri jumittaa, pomo on mitä on, puolet porukasta on keuhkokuumeessa ja projekti laahaa. Mutta onneksi pääset kotiin. Istuttuasi autoosi tunnet kuinka stressi helpottaa. Samalla huomaat kaipaavasi jotain hyvää. Ai niin, mutta lupasit puolisolle, ettet söisi mitään makeaa. Lupauksesta huolimatta huomaat seuraavaksi seisovasi lähimarketin pihalla laskiaispulla suussasi.

Miksi näin sitten käy? Syitä on varmasti monia, mutta voisiko myös stressi muokata ruokahaluamme? Kyllä! On nimittäin huomattu, että syöminen lisääntyy stressatessa 40% tai jopa kahdella kolmasosalla. Näin voi käydä vaikka ei nälkä olisikaan. Vastaavasti yhdellä kolmasosalla tai melkein puolella syöminen vähenee.

Yleisesti stressi lisää ubermaukkaan mättöruoan ja juoman kuten pikaruoan, suklaan, limsan tai alkoholin himoa ja syöntiä. Tämä ei aina nosta päivittäin syötyjen kaloreiden määrää, mutta heikentää ravinnon laatua. Toisinaan stressi johtaa laihtumiseen, mutta voi lopulta päättyä painonnousuun stressaavan ajanjakson mentyä ohi.

Miksi ruokahalu vaihtelee stressin aikana näin paljon? Yllä olevat erot voivat johtua muun muassa:

  • stressin pituudesta
  • stressin kovuudesta ja ennakoimattomuudesta
  • stressiherkkyydestä
  • kylläisyyden tilasta
  • tarjolla olevasta ruoasta
  • ruoan saatavuudesta
  • painosta
  • sukupuolesta
  • tavoista
  • stressin luomasta uhkan tunteesta tai
  • stressin aiheuttajasta

Stressin aiheuttajia voivat olla vaikka fyysinen ja psyykkinen stressi. Fyysisen stressin kuten sairauden tai epämiellyttävän fyysisen tunteen ei ole huomattu aiheuttavat samalla tavalla ruokahimoja kuin psyykkisen stressin. Psyykkisen stressin osalta ruokahalumuutoksia löytyykin suuntaan jos toiseen – jopa samalta henkilöltä.

Esimerkki: Kello on 16.02 ja Pirkko on juuri tyytyväisenä pullakahveista nauttien lopettamassa projektia, jonka deadline on huomenna. Seuraavassa hetkessä esimies pamahtaa paikalle ja ilmoittaa, että ”melkein koko projekti menee uusiksi ja sen pitäisi olla valmis jo huomenna.” Mitä luulet – jos olisit Pirkon tilanteessa pulla henkitorvessa ja sydän kurkussa, tekisikö sinun vielä mieli jotain makeaa? Tuskin! Toisaalta uuden projektin lähestyessä loppua ja stressin helpottuessa voi pulla taas maistua.

Yhtenä syynä ruokahimojen vaihteluun voi olla se missä kohtaa ”stressikaarta” olemme.

Stressikaari. Saatat joskus ajatella, että jos sinulla ei ole ole stressiä 24/7 niin kenellä sitten on. Harvoin asia on kuitenkaan näin, vaan stressireaktiomme aaltoilee pitkin päivää. Eli välillä nousemme kohti stressihuippua ja tulemme sieltä alaspäin, aivan kuten lautalla isossa mainingissa. Tämä vaihtelu voi vaikuttaa myös ruokahaluumme.

Stressin iskiessä päälle aivojemme hypotalamus erittää kortikoliberiini hormonia, joka muun muassa vähentää syömishaluja. Pirkon kuullessa stressaavat uutiset aivot käskevät: ”Pulla pois kädestä ja vauhtia hommiin!” Seurauksena tästä hätätilasta myös ruokailuun liittyvät toiminnat kehossa hiljentyvät kuin Helsinki juhannuksena.

On siis tyypillistä, että stressin alussa tai sen ollessa kovimmillaan ei juurikaan tee mieli ruokaa. Kortikoliberiinin vaikutus ei kuitenkaan kestä kovinkaan pitkään. Tämä mahdollistaa stressireaktion aikana erittyvän ja ruokahaluunkin vaikuttavien glukortikoidien lisääntymisen – ja kuinka ollakkaan sinun saattaa taas tehdä mieli jotain hyvää.

”Tahdonvoima, jolla rajoitat ruokailuasi, karkaa kuin pieru punttiin”

Krooninen stressi. Stressi nostaa ruokahimoja sitä todennäköisemmin mitä kroonisempaa tai hallitsemattomampaa stressi on. Tämä mahdollisesti johtuu siitä, että krooninen rasitus voi sekoittaa energiatasapainoon ja ruokahalun säätelyyn osallistuvan stressijärjestelmämme sekä hormonien kuten insuliinin ja leptiinin toimintaa.

Ruokailun rajoittaminen. Ruokailun rajoittamista tahdonvoimalla voi olla melkein mahdotonta ylläpitää stressin aikana. Tämä johtuu osittain siitä, että stressin aikana tietoiseen päätöksentekoon osallistuvan etuaivolohkon toiminta muuttuu niin, että tahdonvoima, jolla rajoitat ruokailuasi, karkaa kuin pieru punttiin. Tämä johtaa siihen, että kykymme vastustaa mielihaluja kuten suklaata, alkoholia, pullaa ja limsaa heikkenee. Tällöin olemme helpommin karkkihyllyjen,  jäätelöaltaiden, kavereiden esimerkkien, mielikuvien ja mainosten vietävänä – halusit sitä tai et.

“Kyse ei aina ole siitä mitä me syömme, vaan siitä mikä syö meitä.”

Ubermättöruoka. 97% naisista ja 68% miehistä kokee ruokahimoja monesta eri syystä. Et siis ole yksin. Pitkäaikainen stressi ja ubermättöruoan syönti itsessään voivat johtaa neurobiologisiin muutoksiin ja nostaa herkkyyttä kompulsiiviseen ylensyöntiin. Onkin huomattu, että ubermättöruoka aktivoi samoja aivoalueita kuin huumeaddiktio.

Valitettavaa on myös se, että mikäli stressihimoissamme valikoimme makuelämykseltään ”huumaavaa” ruokaa, vähentää se meidän kylläisyyden tunnetta ja voi saada meidät syömään reilusti yli tarpeidemme. Ruoka jota syöt vaikuttaa siis siihen kuinka paljon tarvitset sitä tunteaksesi itsesi kylläiseksi. Ehkä olet huomannut kylläisyysmittarisi sekoittumisen jälkiruokaefektinä – mahaan mahtuu aina vaan enemmän ja enemmän juustokakkua vaikka olit jo kylläinen pääruoan jälkeen.

No mitäs nyt sitten? Vinkkejä tulevaisuuteen.

Alla kolme vinkkiä, joilla voit lähteä liikkeelle.

  1. Mieti. Kun olet jo käsi patukassa tai oluttölkissä kiinni, niin mieti miksi näin on? Johtuuko se esimerkiksi väliinjätetyn ruokailun aiheuttamasta verensokerinlaskusta? Jos taas päivässäsi oli jotain stressaavaa, mieti mitä se oli ja miten voisit vaikuttaa asiaan. Tarvittaessa käänny asiaan perehtyneen ammattilaisen puoleen.
  2. Syö. Seuraa miten säännöllisesti ruokailet. Kuuluuko jokaiseen ateriaasi riittävästi kasviksia, proteiinia ja hiilihydraatteja kulutukseesi nähden – myös aamulla? Mikäli näin ei ole, voit sortua helpommin mielihalujen vietäväksi. Suositus: syö ainakin 3 ateriaa päivässä  välipaloilla höystettynä säännöllisin väliajoin (3-5 tuntia).
  3. Liiku. Fyysinen aktiivisuus ja liikunta vähentävät ruokamielihaluja ja stressiä.

Toivon, että kirjoitus auttaa sinua edes hiukan paremmin huomioimaan kuinka stressi voi vaikuttaa ruokailuusi. Ehkä tämä auttaa myös poistamaan hiukan ruokailuun liittyviä itsesyytöksiä. Lisää vinkkejä stressinhallintaan löydät SimplyWell –kirjastani.

www.kristianekstrom.com

Photo credit: ngg980 / Foter / CC BY



Kommentoi aihetta


Siirry työkalupalkkiin