Kirjan takakannessa on Oprahin suositus. Teoksen on siis pakko olla hyvä, tai ainakin menestynyt. Tässä tapauksessa suositus on ainakin  perusteltu, vaikka kirja ei opetakaan mitään uutta ja mullistavaa. Pohjimmiltaan se ohjaa lukijan kiinnittämään huomiota yksinkertaisiin asioihin ja samalla saamaan jokapäiväisestä elämästä enemmän irti.

Läsnäolon voima on noussut omassa kategoriassaan jo klassikon asemaan. Saksalaissyntyinen Eckhart Tolle on opetuksillaan johdattanut valtaisaa ihmismäärää kohti läsnäolevampaa elämää, jossa menneisyyden murheet ja turhat pelot eivät rajoita elämäämme. Tolle kutsuu tätä läsnäolon löytämistä valaistumiseksi.

Kirjassa hän esittää kysymysiä, tarjoaa vastauksia ja johdattaa lukijan tutkimaan tarkemmin omaa sisintään sekä ennen kaikkea keskittymään aina käsillä olevaan hetkeen.

Jos esimerkiksi kävelemme vesisateessa kohti kotia, keskitämme ajatuksemme yleensä vain kotiinpääsyn odottamiseen. Tolle puolestaan kehottaa olemaan läsnä tällaisessakin hetkessä. Älä mieti mistä olet tulossa tai mihin olet menossa, vaan kuuntele rauhassa sateen ropinaa. Tunne kuinka jalkasi laskeutuvat tien pintaan ja vesipisarat tippuvat otsallesi. Älä yritä väkisin keksiä uusia aistimuksia, vaan pyri vai pistämään ne merkille ilman sen suurempaa ponnistelua. Hieman yksinkertaistetusti, nyt olet läsnä tässä hetkessä.

Tollen ajattelu on välillä melko raskasta ja sen ymmärtäminen vaatii lukijalta keskittymistä. Kirjaa lukiessa tuntui siltä, että vuorotellen en tajua mitään ja vuorotellen taas oivallan jotain ihan oikeasti hienoa. Toisaalta näin ollen itse kirjan lukeminenkin toimii hyvänä läsnäoloharjoituksena. Teksti kuitenkin soljuu mukavasti eteenpäin ja jokainen löytää varmasti Tollen ajatuksista myös itselleen hyödyllisiä neuvoja.

Ensimmäinen askel läsnäoloon

Tärkeä kysymys kuuluu tietenkin: miksi meidän pitäisi pyrkiä enemmän kohti läsnäoloa?

Vastausta ei voi tiivistää yhteen lauseeseen, vaan se muodostuu monesta toisiinsa kytkeytyvästä ja toisaalta myös irrallisesta osasta. Läsnäolosta löydämme kuitenkin rauhan, vapauden sekä itsemme ja toisten hyväksynnän. Se on valo vallitsevassa pimeydessä ja hiljainen levähdyspaikka kiireen keskellä. Voimme oppia enemmän itsestämme, ympäröivästä maailmasta ja toisista ihmisistä, kun olemme enemmän joka hetkessä läsnä.

Omieni kokemuksieni perusteella läsnäolotilassa olo on tyyni ja ympäröivää maailmaa havainnoi monipuolisemmin. Liike on levollista ja se tuntuu jotenkin tarkoitukselliselta. Näin kokonaisvaltainen rauhallisuuden tunne on oikeasti harvinaista.

Tämänkaltaisen läsnäolon saavuttaminen voi vaatia kuitenkin oman aikansa. Itse huomasin vasta kirjan puolivälin kohdilla kokevani jotain erilaista. Löysin siis ensimmäistä kertaa niin sanotun sisäisen kehoni ja tulin sitä kautta tietoiseksi tästä hetkestä. Myöhemmin aloin testata samoja keinoja aina haastavammissa tilanteissa ja huomasin parhaimmillani saavuttavani rauhoittuneen läsnäolon tunteen jopa katsoessani äänekästä koripallomatsia ihan kentän laidalla.

Yhteenveto

Vaikka läsnäolon voima onkin kirjan ohjeilla kaikkien saavutettavissa, en ainakaan yhden lukukerran jälkeen ole avoin aivan kaikille siinä esitetyille väittämille. Tolle tulkitsee ajoittain niin Raamattua kuin tunnettujen fyysikoiden töitäkin omalla persoonallisella tavallaan. Keskeinen ajatus läsnäolosta on kuitenkin niin oivallinen, että jokaisen kannattaa tutustua siihen.

Henkisestä heräämisestä puhuva opus voi tuntua alkuun melko korkealentoiselta, varsinkin kun takakannessa Tollea tituleerataan yhdeksi aikamme innostavimmista mystikoista. Kirjassa käsiteltävä valaistuminen on silti pohjimmiltaan melko arkinen asia, ja hyvä niin.

Parhaimmillaan läsnäolo onkin vaikka kaupan kassajonossa odotellessa. Kymmenet ihmiset ympärilläsi tuijottavat kyllästyneen näköisenä lattiaa, kun taas sinä voit hymyillen nauttia jokaisesta odotteluun kuluvasta sekuntista olemalla läsnä juuri siinä paikassa ja hetkessä.



Kommentoi aihetta


Siirry työkalupalkkiin